Ei pöllömpää

Pöllö, pöllömpi, pöllöin

Enpä oikeastaan muista sellaista aikaa, etteivät pöllöt olisi kiinnostaneet jossain muodossa. Kyllähän sitä jo pienenä tyttönä tuumin, että pöllöissä on sitä jotakin. Mm. Ranuan eläinpuistossa taisin viipyä ihailemassa pöllöjä pitempään kuin muita eläimiä..

Ensimmäinen varsinainen oma pöllöjuttuni taisi oli Harry Potterin tunturipöllö Hedwigin innoittama tatuointi vuonna 2012. 

Mutta varsinainen ensikosketus pöllöihin tapahtui toukokuussa 2017, kun teimme Tsekkeihin reissun ystävämme Hannahin luokse. Siellä sain lennättää pientä afrikkalaista huuhkajaa ja lapinpöllöä. Siitä tarinasta voit lukea lisää kurkkaamalla jutun “Ensikosketukseni pöllöjen kanssa”.

Kun kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa tätä nykyistä kotiamme, lensi lapinpöllö automme edestä juuri vähän ennen perille pääsyä. Koin tuon enteenä siitä, että eiköhän talosta tule meidän uusi kotimme. Ja näinhän siinä kävi. Mutta emmepä tuolloin arvanneet, mitä lapinpöllön kanssa vielä tulemme täällä Louejoen varrella kokemaan. Lapinpöllö söi kädestäni -jutusta voit lukea huikeimman kokemukseni tähän mennessä!