Kanahaukka kosii keväisin

Kirjoittanut | 25.4.2021 | Haukkametsästys

Lotan kosiomenot keväisin

Kevätaamuisin, kun aurinko alkaa sulattaa räystäiltä lunta jääpuikoiksi, alkaa haukankin sydämessä käydä outo värinä. Kun menen haukan luokse aamuisin, huomaan että haukka odottaa jo minua, istuen ruokintapaikan oven puolikkaan päällä ja kuikistellen kuka sieltä on tulossa. Kun haukka huomaa minut alkaa elämöinti. Lotta tervehtii ilolla, hyppien ympyrää lentohäkkinsä orrella, kumartaen ja nyökäytellen samalla päätään. Tanssahtelun lomassa se kiekauttaa kovaäänisesti kjiäh kjiähit sekä aamu rupattelunsa Pisavaaran luonnonpuiston rinteille. Tarjoan aamupalan ja haukka hypähtää hansikkaalleni ja hiljenee. Haukka on loppupelissä oikein hiljainen. Syötyään kukonpojan, se pörhäyttää höyhenistönsä ja rentoutuu. Laitan muutaman kukonpojan syömäkivelle ja jätän haukan päiväaskareihinsa.

Kun illalla saavun takaisin tarhaan, on edessä sama hyppelytervehdys. Huomaan, että tyttö on taas uinut. Kanahaukka on oikea uimari. Siinä kun saaliskohteena olevat kanalinnut rypevät kuivassa hiekassa tehden rypykuoppiaan kantojen juurille, niin kanahaukka kylpee oikeassa vedessä ja usein monta kertaa päivässä. Loppuajan se sitten kuivatteleekin höyhenpeitettään orrella.

Kerran säikähdin pahanpäiväisesti, sillä Lotta makasi maassa aivan liikkumattomana. Minulta hyppäsi sydän niin syvälle kurkkuun, että sain nieleskellä sitä tovin. Samassa Lotta liikahti ja säpsähti hereille. Se oli ottanut vain aurinkoa ja muurahaiskylpyjä, sillä muurahaiset tekevät haukalle ihania untuvapedikyyrejä. Lotta oli vain niin syvässä rentoutumisen ja nautiskelun tilassa, ettei ollut huomannut minua. Haukka nauttii siis selvästi uimisen lisäksi kevään auringosta ja lämmöstä.

Lotta muurahaiskylvyssä

Keväisin haukka myös mielellään leikkii, kääntelee päätänsä ylösalaisin ja seuraa uteliaana kaikkea mitä teen, se selvästi miettii jotain. Se ”jokin” voi olla vaikka takkini hihassa repsottava langanpätkä, jota on kiva nokalla nyplätä. Tai sitten joku ihan muu, mutta haukalle uusi ja sen turvalliseksi päättelemä asia.

Muistan ensimmäisen kerran, kun Lotta päätti, että minusta tulisi sille hyvä puoliso. Se lennähti korkealta lentohäkin orrelta suoraan jalkojeni eteen ja alkoi pörhistellä. Alaperän valkeat peitinhöyhenet pöyhistyivät mahtavaksi puuhkaksi, Lotta aloitti tanssin ja kanahaukan kovaäänisen käkätyksen kaikkine soidintanssin hienouksineen. Haukan tanssi on pään nyökyttelyä ja pikku kiekauksia sekä hyppelyä orrella. Eteeni maahan se nostelee nokallaan kaiken maailman risuja, sulkia tai lehtiä kuin lahjoja ikään. Kaikista haukoista ei tule tällaisia, kaikki riippuu siitä, kuinka haukka on kasvatettu pesäpoikasvaiheessa. Minun haukkani on kasvanut haukanpoikaryhmissä, jolloin se tajuaa olevansa haukka.

Lotta kylvyn jälkeen
Lotta ihmettelee

Hiukan faktaa metsätyshaukkojen kasvattamisesta

On muutamia tapoja hankkia tarhakasvatetun haukan alku, mistä sitten ruvetaan kouluttamaan siitä metsästyshaukkaa. Yksi tapa on kasvattaa haukka suuressa lentohäkissä, missä haukkapariskunta tai haukanpoikien emo kasvattaa haukanpojat. Tällainen haukka on 100 % haukka, jolle ihminen on aina vähän vieras.

Toinen tapa on se, että ihminen haudottaa koneella haukanmunan poikaseksi ja ruokkii sitä ensin pinsetillä ja niin poispäin. Tällaisesta haukasta voi tulla oikea maanvaiva, sillä se luulee olevansa ihminen ja sinä olet sen ruokkija, jolta voi huutamalla pyytää aina ruokaa, kun on vain vähänkään nälkä. Tässä vaiheessa luonnossa nuorihaukka saisi opetella pärjäämään itsenäisesti. Muutoin tällaisen haukan huutaminen voi jatkua lähes lakkaamatta. Hyvä puoli tässä kasvatuksessa on se, että voit saada lähes karkaamattoman haukan, se kun on leimaantunut ihmiseen täydellisesti. Ehkäpä jopa kokee olevansa ihminen mutta se kiljuminen…

Kolmas varhaiskasvatuksen tapa on poikaspiirit, jolloin haukka varttuu samanikäisten poikasten joukossa ja kokee olevansa haukka, mutta yhdistää sinut ja ruuan toisiinsa. Tällä tavalla kasvatettu haukka on ehkäpä helpoiten koulutettava ja pidettävä haukka. Vaikka metsästyshaukkaa hallitsevat vaistot, on ihmisen hoivissa kasvanut metsästyshaukka aina kompromissi täydellisestä saalistajasta. Luonnossa heikot karsiutuvat armotta ja luonnonhaukka onkin armoton tappaja verrattuna tarhalintuun. Ensimmäisen elinvuotensa aikana nuorista villien kanahaukkojen pojista kuolee ehdottomasti suurin osa, jopa 90 % ja se jos mikä on kovaa luonnon karsintaa. Vain oppimiskykyisimmät ja parhaat saalistajat selviävät. Ihmisen hoivissa kasvaneella haukalla ei olisi käytännössä mitään mahdollisuutta selvitä talven yli sillä se ei olisi käynyt läpi luonnonkarsintaa.

Haukka ei ole tyhmä lintu.

Kun haukka on tarhassa syntynyt, sillä ei ole mielikuvaa siitä, mitä sen pitää pyytää. Toki nälkäisenä se iskee vaistomaisesti kaikkeen sopivan kokoiseen. Tarhakasvatettu haukka on opetettava metsästämään ja siihen, että palkinnon saa vasta, kun saalistaminen on onnistunut. Haukalle pitää siis opettaa, että fasaani, teeri tai jänis on se, millä saa kuvun täyteen. Narun päässä olevat jäniksen nahat tai teerensiivet (kaaveet) ovat välineitä, joilla haukka opetetaan saalistamaan ja aina varmalle ruualle. Näillä haukan houkuttimilla haukan saa varmemmin palaamaan metsästäjän luo. Varsinkin, jos haukka on vaikkapa hieman ylipainoinen.

Riistatilanteissa on tavoitteena saada aluksi haukalle onnistumisia. Kun haukka onnistuu takaa-ajossa ja saa riistaa, niin sen pitää antaa syödä kupunsa täyteen. Onnistumisen kokemuksilla haukkaa motivoidaan metsästämään loppuun saakka. Jos haukalle annetaan aina epäonnistuessa kananpoikia ja ruokaa, se ajettelee, että hieman lennettyään metsästäjältä saa ruokaa. Palkinto annetaan haukalle vain hyvästä suorituksesta, huonosta ei palkita. Haukka ei ole tyhmä lintu.

Haukanpoikasten kasvatusta voit seurata mm. Facebookissa ystävämme Hannahin
B&S Hawk  – School of Falconry -sivulla.

Markku

Arkisto