Haukkametsästyksen historiaa

Ketäpä metsästäjää ei olisi joskus mietityttänyt ja kiinnostanut kuinka metsästyshaukka koulutetaan. Minua ainakin aihe on kiehtonut ja kiinnostanut ja niinpä otin asiasta selvää. Suomenkielistä kirjallisuutta ei ole saatavilla ja kokemusperäistä neuvontaa sekä opastusta vielä vähemmän. Kuitenkin Suomesta on mainintoja satojen vuosien ajalta haukkametsästyksestä, haukkojen verotuksesta ja myymisestä sekä suomalaisista haukankesyttäjistä. Tieto on pieninä murusina viitteissä, ja yksiselitteistä tyhjentävästi kirjoitettua historiaa ei ole yhden kirjan kansiin pantu. Kuitenkin haukkoja sekä kotkia kesytetään ympäri maailman ja käytetään metsästämiseen.

Haukkametsästystä on harjoitettu n. 4000 vuotta ja se onkin Unescon aineettoman perinnön listalla, joten perinteitä lajiin riittää.

Nykyaikana haukkametsästäjät ovat järjestäytyneet ja koulutusta ja kirjallisuutta on saatavilla yllin kyllin. On vain omasta viitseliäisyydestä kiinni, haluaako oppia haukkametsästyksen taidon. Oppimiseen kuuluu olennaisena osana haukkojen, kotkien ja ylipäänsä kaiken elollisen kunnioitus, sillä ilman haukkasi kunnioittamista ja sen tarpeiden sekä hyvinvoinnin ymmärtämistä, ei sinusta voi koskaan tulla haukkametsästäjää. Luonnon ymmärtäminen kokonaisuutena, ja ymmärtämällä, että myös ihminen kuuluu osana luontoon olemalla. Ihmisellä kuitenkin on, tai ainakin pitäisi olla, myös ymmärrys sekä vastuu siitä, mitä se yksilönä ja yhteisön osana tekee. Ihmistäkin ohjaavat aivan samat perustarpeet kuin muitakin luonnon eläimiä. Ja aikoina ennen meitä on eloonjäämisen kamppailussa etiikka ollut aivan toissijainen asia.

Toista on nyt, sillä meillä on vastuu. Metsästämällä hankittu liha on eettistä, puhdasta ja ympäristöä rasittamatonta lihaa, kunhan se vain metsästetään kestävän kehityksen ehdoilla. Ihmisen vaikutukset luontoon ovat järkyttävän suuret ja suurin osa ihmisen aiheuttamista muutoksista eliöyhteisöön tapahtuu ympäristön muutoksista, joita ihminen tekee. Ei riitä, että vain petolinnut ovat rauhoitettuja sekä suojeltuja, vaan koko ravintoketjun kaikkien osasten täytyy voida hyvin. Nykyaikana riistanhoito ja elinympäristöjen palauttaminen sekä metsästys kestävän kehitykseen nojautuen, on onneksi jo arkipäivää ja itsestään selvää. Intohimoinen rakkaus haukkametsästykseen ja sitä kautta puhdas kunnioitus petolintuja kohtaan ja sen eteen tehty työ on myös suojelua koko elinympäristöä kohtaan.

Haukkametsästys Suomessa

Suomesta haukan kesytyksen ja haukalla metsästyksen taito on hävinnyt jo kauan aikaa sitten, vai onko? Meilläkin on ollut varmuudella joitakin haukankesyttäjiä, joista löytyy tietoja mm. Ruotsin kuinkaan veroluetteloista, ja en tiedä tuleeko niiltä ajoilta sananlasku “sitä pittää elättee kuin nahkapiähaukkoo”. Sanonta on kuitenkin sellaisesta asiasta, joka vaatii erityishuomiota. Lisäksi joitakin mainintoja on mm. Turun linnan haukankesyttäjistä.

Metsät ja metsästäjät ovat yhä olemassa! Olisiko aika elvyttää erittäin vanhaa metsästyskulttuuria? Uskon, että tiedon karttuessa myös suomalainen haukkametsästys saa kokea uudelleensyntymän.

Mitään yleistä haukkametsästys Suomessa ei todennäköisesti ole koskaan ollut, sillä haukan ylläpito on ollut kallista. Haukka tarvitsee päivittäin verrattain paljon lihaa. Koulutettavalle haukalle kun ei ole kelvannut nälkävuosina salomaiden asukkaiden pettuleipä, niin eivätpä ole mahdollisuudet haukan pitämiseen olleet kovin korkeat. Toisaalta alhaisen riistatiheyden omaavassa maassa on ollut tehokkaampiakin pyyntitapoja. Metsäkanalintuja, jäniksiä kun sai helpommin ansoilla ja loukuilla. Ravinnon lisäksi haukka tarvitsee huomiota, ja kouluttajalla vaaditaan taitoa käsitellä haukkaa.

Haukkametsästys oli enempikin kuninkaan kartanoiden ja selkeästi yläluokkaisen väen harrastus, mutta pitää muistaa, että harrastusvälineitä tuotti myös tavallinen rahvas. Haukoilla saatettiin maksaa jopa kuninkaalle verot, ja haukkoja meni Suomesta myös Etelä-Eurooppaan saakka. Monissa Keski- Euroopan maissa metsästyshaukan omistaminen oli säätyyn sidottu. Jos entisinä aikoina haukkaa voitiin verrata rahaan, suureen rahaan, ei sen kouluttamista todennäköisesti mitenkään viljelty, vaan etu haluttiin pitää itsellä tai suvulla.

Suomessa on toki harrastettu haukalla metsästystä myös myöhempinä aikoina. Kuuluisimpana voidaan pitää Karjalan kannaksella syntynyttä Tohtori Fritz Remmleriä, jolla oli suuri eläintarha Kajaanissa vuosina 1928–1939. Remmler oli intohimoinen kotkilla ja haukoilla metsästäjä, ja hän välitti koulutettuja kotkia mm. Ranskaan ja Saksaan. Remmler käytti Kajaanissa haukkametsästyksessä suomenajokoiraa ja kotkaa yhteistyössä jänismetsällä, ja vieläpä erittäin menestyksellisesti. Vuosien saatossa olen saanut huomata, että haukkametsästys ei sittenkään ole ollut hävinnyt metsästysmuoto täällä Suomessa, mutta kovin se on ollut hajanaista ja yksittäisten metsästäjien harrastuksena, jatkuen 90-luvulle aina kanahaukan rauhoittamiseen saakka.

Markku ja Gina-kanahaukka Tsekeissä v. 2005

Halusin siis haukkametsästäjäksi, mutta minulla ei ollut kovinkaan paljon tietoa siitä miten se oikeasti tapahtuu ja millaista haukan koulutus ja metsästys oikeasti on.

Mutta se kaikki onkin jo uuden tarinan arvoinen juttu..

IAF:n (International Association for Falconry and Conservation of Birds of Prey) sivuilta voit lukea lisää haukkametsästyksestä ja sen historiasta (englanniksi).