Metsästyshaukan hankinta ja 1. vuosi kanahaukan kanssa

mennessä | 9.4.2021 | Haukkametsästys

Tuontilupa metsästyshaukalle

Joskus asiat voivat sujua helposti, mutta niin kuin oikeassa elämässä myös vaikeimman kautta. Pitkällisen paperisodan ja varmistusten jälkeen sain metsästyshaukalle tuontiluvan maa- ja metsätalousministeriöltä vuonna 2010. Kanahaukan tuontilupa myönnettiin laillisen pienriistan pyytämistä varten. Lisäedellytyksenä oli haukka tehtävä lisääntymiskyvyttömäksi, ennen kuin sitä saisi käyttää metsästykseen.  EU:n lintudirektiivin artikla 10 on se, jonka perusteella minulla voi olla metsästyshaukkana kanahaukka, vaikka se luonnossa onkin rauhoitettu. A10 tarkoittaa tarha-alkuperää olevaa lintua. Tällaiset A10 linnut ovat sähköisessä rekisterissä ja tiedot linnun liikkeistä näkyvät heti sähköisesti eri maiden järjestelmissä. Sitten alkoi se sopivan kanahaukan metsästys, eli mistä löytyisi myytävänä oleva, tarhakasvatettu CITES- papereilla ja mikrosirulla varustettu kanahaukka, josta vielä omistaja raaskisi luopua. Tiedustelujen ja etsinnän kautta kanahaukka löytyi Englannista, tarkemmin sanottuna Manchesterista. Omistaja hankki Englannin päässä haukalle vientiluvat, terveystodistukset, eläinlääkärin lausunnot sekä huolehti eläinkuriiripalvelut. Minun tehtäväkseni jäi sopia lentokuljetuksesta Manchesterista Helsinkiin.

Kanahaukan tarha

Mutta ennen haukan saapumista oli rakennettava haukalle sopiva tarha, hankittava haukan ruokia varten pakastin sekä tietenkin sinne haukan ruuat. Onneksi olin jo aiemmin hankkinut suurimman osan pakollisista varusteista, joita tarvittiin haukkametsästyksessä. Luulisi, että tuollaisen lentohäkin rakentaminen olisi pikkujuttu, mutta kyllä sekin vei aikaa ja tietenkin rahaa.

Tarhassa haukalla on hyvä olla ”pakopaikka”, joka on haukan oma, rauhoitettu alue. Sinne ei mennä kuin pakosta, pudistamaan lepopaikkaa tai sitten haukan kunnon tarkastamista varten. Minun haukkatarhassani se oli haukan oma huone, jonne se pääsi lentämällä ulkotarhasta sisälle. Ulkotarha oli iso, se oli 5 m leveä, 10 m pitkä ja 5,5 m korkea. Haukan lepohuone taas oli kooltaan n. 2,5 m x 2 m. Siellä oli muutama istumaorsi ja ruokintapöytä, jolle haukan ruoat laitettiin seinässä olevasta luukusta.

Haukkatarha

Viimein kaikki oli valmiina ja haukan matka uuteen kotiin Finnairin siivillä saattoi alkaa kesäkuussa 2011.

Perusasioita haukan kouluttamisessa

Enhän minä kyllä alussa sisäistänyt oikein sitä, että on ainakin kaksi asiaa haukan koulutuksessa, joiden käyttäminen auttaa todella paljon, ne ovat vaaka sekä päiväkirja. Päiväkirjaan kirjoitetaan mm. haukan lähtöpaino, kun kouluttaminen aloitetaan; paljonko ja millaista ruokaa haukka saa; millainen on ulkoilman lämpötila ja niin edelleen. Eli tätä varten haukka pitää punnita joka ikinen päivä. Painon kirjaamisen lisäksi on hyvä laittaa muistiin, kuinka haukka reagoi tarjottuun ruokaan, millainen sää on ollut ja millainen sää olisi mahdollisesti huomenna. Haukan painon ja sen käytöksen perusteella voi suunnitella seuraavan päivän ruokamäärän. Jos haukka ei ole kiinnostunut ruuasta eikä tule luoksesi, se on ehkä saanut liikaa ruokaa jne.

Toisena tärkeänä asiana on se, että haukan pitää kokea olonsa turvatuksi ja oppia positiivisten kokemusten kautta ne asiat, mitä ei tarvitse pelätä, vaan mieluummin haluta. Sen pitää oppia yhdistämään sinut positiivisiin kokemuksiin.

Aina ei se ei ole niin helppoa, se haukan mielen tunteminen ja käytöksen ennustaminen. Minä lähdin tietenkin vaikeimman kautta, sillä kuvittelin että haukka kiintyy minuun niin kuin koira kiintyy isäntäänsä, kunhan vain ruokin sitä hyvin. Olin väärässä, ei haukka kiinny isäntäänsä samalla tapaa kuin koira, se vain oppii sietämään minua, ja yhdistämään minut ruokaan. Tein periaatteessa kaikki ihan oikein, mutta on paljon nopeampiakin tapoja kouluttaa haukka kuin ruokkia se reilusti yli. Ja kuten arvata saattaa, niin minä poika syötin haukalle niin paljon sen kupu vain veti, eli se siitä koulutettavuudesta.

Ensimmäinen vuosi

Seuraavassa tuntemuksia ja havaintoja siitä kuinka minä sen tein, ja kuinka minä opin lopulta toimimaan oikein. Se ensimmäinen vuosi meni sitten suurin piirtein näin.

Monta, monta tuntia ja vielä lisää tunteja istuin tarhassa ja toivoin haukalta edes pientä hyväksymisen merkkiä. Alussa haukan elekieli oli sellainen, että jospa tästä vain karkuun pääsisi. Se hyppeli orrelta toiselle ja koska olin rakentanut haukalle suuren lentohäkin, oli sillä siihen tilaa. Kuurupiilo, jolloin haukka meni turvaan omaan huoneeseensa, kesti oman aikansa. Tämä ajanjakso ei ollut mukavaa, sillä mietin koko ajan, mitä tein väärin ja mitä minun pitäisi tehdä toisin. Totuus oli, että en yksinkertaisesti uskaltanut laskea haukan painoa alaspäin. Mutta vaikka ruokin haukkaani edelleen aivan liikaa ja yli, niin jostakin syystä sen käytös pikkuhiljaa muuttui toivomaani suuntaan. Ensin sen käytös muuttui ”vain” varuillaan oloksi, jolloin se ei enää lennellyt mihinkään. Edellyttäen toki, että en ollut sen mielestä uhkaava. Tätä haukan ja minun välistä kyräilyä jatkui jonkun aikaa, minusta aivan liian pitkään. Lopulta se hyväksyminen sitten vähin erin tuli, piti vain malttaa odottaa. Kai sen uteliaisuus lopulta vei voiton.

Alkuun se oli rentoutunutta elekieltä ja ruokailua minun läsnä ollessani. Olin saavuttanut ensimmäisen askeleen haukan kouluttamisessa, ja sen nimi on luottamus; tieto, ettei tuosta ole vaaraa. Haukan käyttäytymisen, kehon- ja höyhenkielen opettelu oli muuten jotain, mistä en oikeastaan etukäteen tiennyt yhtään mitään. Se on yksi niistä asioista, joita ei kirjoista pahemmin löydä. Toisaalta ei tarvitse olla mikään selvänäkijä ymmärtääkseen näitä hyvin alkukantaisia viestejä.

Alussa haukka oli erittäin varauksellinen silloin, kun menin sen lentotarhaan. Höyhenpeite oli tiukasti kehoa vasten, jalat tiukasti puristaen ortta. Asento oli joko pysty ”kuka sinä olet”, tai kyräilevä ”nyt lähetään” pakolentoasento. Hermostunut haukka saattoi myös hypellä orrella ikään kuin pohtien pakomahdollisuuksia.

Huomasin, että yksi parhaista keinoista rauhoittaa haukka, oli se että, et katso sitä silmiin, et uhkaa sitä, et mene edes lähelle. Haukan rentoutuminen alkaa siitä, että höyhenet eivät ole enää liimautuneena tiukasti kehoon, vaan luonnollisen ilmavasti. Haukka saattaa puhdistaa tai sukia itseään tai sitten vain istua. Tämä vaihe on aika opettavaista haukan tarkkailemista, mutta haukkakin tarkkailee yhtä lailla sinua. Haukka miettii aina sen pienemmän pahan kautta, eli punnitsee kulloisellakin hetkellä, mikä on vaarallista ja mikä taas ei niin vaarallista. Kun haukka on tottunut sinuun, se ei enää välitä sinusta vaaraa aiheuttavana, vaan vaara voi olla joku toinen kohde esim. auto tms. Kun autokin on todettu vaarattomaksi, voi vaaraksi olla sitten joku muu. Näin haukka oppii vaarattomat kohteet, jotka eivät enää myöhemminkään aiheuta sille kauhua ja pakoreaktiota. Hyvin koulutettu haukka on totutettu mahdollisimman moniin ”vaarattomiin kohteisiin”.

“Sen pitää oppia yhdistämään sinut positiivisiin kokemuksiin.”

 Siinä sitä sitten oltiin, haukka ja minä. Toisilleen ennestään tuntemattomat. En tiennyt haukan aikaisemmasta elämästä tai ihmisistä mitään. Tutustumista helpottaakseni päätin hilata vanhan puutuolin haukkatarhan seinustalle. Aikansa kun siinä istuskelin, niin muutamassa päivässä haukka tottui siihen, että tämmöinen mörökölli istuskeli hänen kotonaan.

Ja niin mikäpä siinä ulkona oli istuskellessa, kun aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Haukan huomasi ensimmäisenä harakka ja närhi sekä kissa, josta haukka ei pitänyt yhtään. Haukka kiinnosti tasaisesti kaikkia mahdollisia pihan lintuja, ja siinä oli hyvä hetki tarkkailla myös näitä pienimpiä pihan asukkeja. Harakat ja närhet tulivat aika nopeasti täysin välinpitämättömiksi haukan suhteen, kuukkelipariskunta kävi hakemassa haukalta jääneet ruuat läheiseltä kiveltä. Totta ne aikansa haukkaa tarkkailtuaan huomasivat, että siitä ei ole heille mitään vaaraa. Kissa tosin seuraili minua tarhalle muutaman päivän pidempään, mutta kun en sille tarjonnut haukalle tarkoitettuja kukonpoikia, niin lopulta sekin kyllästyi.

Aika kului ja haukka tottui pari kertaa päivässä vierailevaan kummajaiseen, joka jätti aina ruokaa lähtiessään. Alussa ruoka syötiin vasta sitten, kun minä olin lähtenyt tarhasta, mutta vähitellen myös minun vierailuni aikana. Luottamuksen rakentaminen oli lähtenyt hyvään vauhtiin.

Kun ruokailuajat olivat olleet säännöllisiä, niin pienikin viivästys ruokailuajoista teki sen, että yhtäkkiä haukka osoittikin kiinnostusta minua kohtaan, ja tämä piste oli se hetki, jolloin se olinkin minä, joka koulutti haukkaa eikä toisinpäin.

Jokainen hetki, jonka olen viettänyt haukkatarhassa istuskelemassa haukkani kanssa, on ollut opintoretki. Ensin on keksittävä kysymys, johon sitten on löydettävä ratkaisu. Olen oppinut jotain haukan luonteesta ja ehkä tärkeimpänä ymmärtämään sen, että haukan hyväksynnän on tapahduttava hyväksikäyttäen ruokaa. Haukkaa et voi pakottaa mihinkään, mitä se ei halua tehdä.

Markku

Olisipa kiva, jos kommentoisit!

4 Kommentit
  1. Andrea

    Hienoa, että kerrot kokemuksistasi ja teet haukanmetsästystä tunnetuksi!

    Vastaa
  2. Joni Jähi

    Tämä on todella mielenkiintoista ja olen joskus yrittänyt itsekkin ottaa selvää metsästyshaukoista. Toivottavasti jatkat blogin kirjoittamista kokemuksistasi.

    Vastaa
    • Pia

      Hei Joni! Mukava, että olet löytänyt juttujemme pariin. Ehdottomasti on luvassa lisää kokemuksia metsästyshaukan kanssa toimimisesta sekä Markun että jatkossa myös minun taholtani!

      Vastaa
    • Jukka Wuolijoki

      Kivasti kerrottua kiehtovaa tarinaa haukan ja Markun alkuvaiheista. Lisää vain tätä! Kuvatkin kiinnostaisivat!

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *