Pisavaaran tonttujen seikkailut jatkuvat jälleen!
Jo päivien ajan on Pihkan ja Nallin aamu alkanut Pisavaaraan tuijottamisella. He ovat tarkkailleet luonnon merkkejä, kuun ja auringon asentoja, tuulen suuntaa ja eritysesti yhtä isoa kuusta jokirannassa. Kun kuun asema on sopivassa kulmassa kuuseen nähden, osuvat kuunsäteet juuri tiettyyn oksaan ja se on merkki joulukuun alkamisesta. Tänä aamuna tuo säde sitten osui juuri oikeaan oksaan ja paikalle asiaa varmistamaan pyydettiin myös Säppi ja Tiiperö!
Mutta mitä ihmettä? Ihan kuin Pisavaarasta olisi tulossa jotain?
Pihka-tonttu oli saanut jo muutama päivä sitten etiäisen siitä, että jotain tai tarkemmin sanottuna JOKU on tulossa Pisavaarasta Ukulin maille. Ja tänään, joulukuun 2. päivä se sitten tapahtui. Ensin alkoi kuulua aavistus kulkusen kilinästä, seuraavaksi näkyi lyhdyn tuiketta kuusten välistä ja lopulta kuului ihan selkeää suksien suihketta! Pian pihapiiriin saapuikin isokokoinen harmaa tonttu, jota eivät Pihka ja Nalli tunnistaneet. Eivätkä kyllä sen paremmin Säppi tai Tiiperökään, vaikka he sentään välillä kulkevat pitkin maita ja mantuja hirven tai haukan kyydissä..
Tontut ihmettelivät yhteen ääneen: ”kuka tuo on? Millä asialla hän on saapunut tänne näin joulun alla?”
”Pahka!” huudahti Vanha Harmaa ja riensi vastaanottamaan vanhaa ystävää. Vaikka pakkanen oli kirinyt jo kahden kolmatta, niin jokin tuiki tärkeä asia oli ajanut Pisavaaran Pahkan tapaamaan Vanhaa. Pahka ja Vanha asettuivat uunin päälle salaiseen neuvonpitoon, ja sekös vasta herättikin talon tonttujen uteliaisuuden. Laivatonttukin häädettiin neuvottelun ajaksi pois uuninpankolta. Ja voi sitä hirveää Laivatontun jupinaa, sillä tonttuhan ei ollut jättänyt laivaansa edes kuuluisan Maurin myrskyn aikaan! No, onneksi Vanha sai Laivatontun siirtymään hetkeksi syrjään rommiin kastetuilla laivakorpuilla ja appelsiinin paloilla, jotka olivat muuten Laivatontun suuri heikkous.
Välillä uunin päältä kuului syviä huokauksia, välillä valittava oioioi. Sahtiresepti Pisavaaran Pamaukselle oli kadonnut! Epäiltiin, että asialla olisi paikallinen tonttujen “raittiusseura” Liljalaen Lipittäjät. He nimittäin ovat kautta aikojen kilpailleet yhdessä Pisavaaran tonttujen kanssa siitä, kuka se valmistaakaan sen kylän parhaan sahdin. Tähän asti Vanhan tekemä Pisavaaran Pamaus on voittanut kilpailun ylivoimaisesti joka kerta. Tämähän ei jää tähän, jotain on tehtävä! Sahtikilpailu on jälleen kahden viikon päästä, ja ellei resepti löydy, niin siihen ei auta turbohiivakaan.
Pihka ja Nalli päättivät auttaa Vanhaa ja etsiä kadonneen sahtireseptin. Toki on sanottava suoraan – turhia kiertelemättä ja kaartelematta – että oli Pihkalla ja Nallilla muutakin mielessä kuin Vanhan auttaminen; eivät tonttujen pikkujoulut nimittäin olisi mitään ilman Vanhan sahtia! Niinpä he ryhtyivät tuumasta toimeen ja järjestivät talon janoisimmista tontuista etsintäpartio “Punalakin”.
Ja eipä aikaakaan, kun metriseen hankeen alkoi piirtyä kuvio koko tonttujoukosta, joka maastoutui etsimään kadonnutta sahtireseptiä. Tiiperö koko joukon kevyimpänä (4 g) suorastaan kiisi hangen pinnalla, kun taas muilla tontuilla eteneminen oli lähinnä tarpomista umpihangessa. Mutta tahtotila oli vahva, se resepti on löydettävä!
Mutta missä on Vanha?
Vanha Harmaa oli tonttujen huomaamatta jättäytynyt etsintäjoukoista leivinuunin lämpöön. “Voi tonttuja” mietti vanha, sekoittaen ystävänsä Pahkan kanssa suuren suurta sahtisammiota, joka oli täynnä, mitäpä muutakaan, kuin kuuluisaa Pisavaaran Pamausta. Huomenna olisi vuoden juhlista melkeinpä suurin eli Suomen itsenäisyyspäivä. Selkeinä olivat Vanhankin muistoissa ne kylmät ja ankeat päivät, jolloin tontut olivat tehneet talon töitä miesten ollessa rintamalla.
Vanhan suorittama harhautus oli ollut todella tarpeen. Mikään kun ei ole niin utelias kuin tonttu joulun alla, sillä tontuiltahan ei tunnetusti jää mikään huomaamatta. Jotta juhlat eivät olisi paljastuneet etuajassa, oli pieni valkoinen valhe sahtireseptin katoamisesta paikallaan. Ei tässä olla mitään eilisen tontun poikia, naureskeli Vanha partaansa ja jatkoi Pahkan kanssa juhlavalmisteluita.
Ja niin alkoi tämäkin joulukuun ilta hämärtää. Talon nurkissa nasahteli ja paukkui ja se tiesi pakkasen kiristymistä yöksi. Onneksi leivinuunissa paloi iloisesti Vanhan sytyttämä tuli, joka luovutti pirttiin niin ihanaa lämpöä.
Kadonneen sahtireseptin etsintäpartio oli viettänyt yön lumikiepissä, teeren siipipankan alla. Siellä ei ollut tietoakaan ulkona paukkuvasta pakkasesta tai hyytävästä viimasta. Tiiperö, tuo suuri lintujen ystävä tietää kyllä aina missä teeret milloinkin majailevat ja kaivautuvat kieppiin pakoon pakkasia. Sinne tontutkin, teeren siiven alle lämpimään. Aamulla oli tarkoitus jatkaa matkaa kohti Liljalakea, sillä tontut arvelivat sahtireseptin löytyvän kilpailijoiden hallusta, mutta kireääkin kireämpi pakkanen ajoit tontut takaisin taloon. Masentuneet ja kylmissään olevat tontut yrittivät hiipiä sisälle huomaamatta, sillä he eivät halunneet kertoa Vanhalle palanneensa tyhjin käsin takaisin.
Mutta mikä yllätys olikaan tonttuja vastassa! Pahka ja Vanha, suut leveässä hymyssä toivottivat tontut tervetulleeksi lämpimään pirttiin. Suomen lippu oli nostettu salkoon, rantasauna oli lämpiämässä ja kupeissa maistiaiset Pisavaaran Pamausta. Vanha tunnusti hymyillen, että kadonnut sahtiresepti oli ollut pelkkää huijausta ja että se on yhä varmassa tallessa. Turhasta etsintäreissusta ehkä hieman ärtynyt Pihka otti uutisen vastaan hämillään, mutta loppujen lopuksi kuitenkin helpottuneena. Olihan sahti ja sitä myötä pikkujoulut taas turvattu. Pikkuhiljaa Pisavaaran jokainen tonttu hiljentyi viettämään Suomen itsenäisyyden juhlaa kynttilöiden luodessa tunnelmaa ikkunoilla.
Mutta kuka on tuo lipputangon takana piilotteleva tonttu ja mitä hänellä oikein on taskussaan?
No tuntematon tonttuhan on tietenkin Pisavaaran tonttutalonhoitaja Kerkkä. Siinä missä Pahka hiihtää tai tarpoo halki erämaiden, niin Kerkkä pysyttelee mieluusti näköetäisyydellä talosta, sillä lähes poikkeuksetta Kerkkä osaa pyörähtää elikäs eksyä jo lähes pihakaivolle mentäessä. Kerkkä onkin kunnostautunut kotitonttuna sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä Kerkkä ei pahemmin pihapiiristä lähde. Kerkkä on kuitenkin se, joka kutsutaan, kun jokin asia pitää korjata tai rakentaa. Kerkkä on se, joka suurentaa Vanhan sahtiastiat niin suuriksi, että pienimmät tontut käyttävät niitä kesäisin uima-altaina. Kerkkä korjaa vuotavat puutarhaletkut, rikkinäiset työkalut tai mitä tahansa tarvitseekaan ehjätä.
Ai niin, se käärö Kerkän taskussa.. Se nyt ei varsinaisesti ole kirje, vaan sivu muinaistontun päiväkirjasta, jossa vihjataan aarteen olemassaolosta ja ehkä jopa sen sijainnista. Mutta kun Kerkän vahvuus ei ole suunnistaminen, niin hän lähti väärään suuntaan jo ihan alun alkaen. Harhailtuaan muutaman päivän metsässä, päätti Kerkkä pyytää apua muilta tontuilta.
Jospa Pahka osaisi neuvoa tontut oikeaan suuntaan?
Tontut valtasi aarrekuume. Erilaiset mielikuvat ja haaveet aarteen olomuodosta alkoivat vilistä tonttujen silmissä. Tiiperölle, tälle suurelle lintujen ystävälle, aarre olisi Pisavaaran kadoksissa oleva Kotkanpesä. Pihka taasen haluaisi omat sahtivehkeet, sillä salaisesti se haaveilee tekevänsä parempaa sahtia kuin Vanha ikinä. Nallille aarre olisi semmoinen hillajänkä, että sankollisen keräisi metriltä. Säpille, Pisavaaran hirvikuiskaajalle, paras aarre olisi komea hirvivaljakko, jolloin olisi kyytiin pyrkivistä tonttutytöistä runsauden pula. Moottoripyöriä rakastava tonttu taas pitäisi aarteena “unohtunutta” zündapp-moottoripyörää tehtaan rasvoissa.
”Pah” tuhahti Pahka ja päätti painella tuiskuun lyhty kädessä ja piippalakki painettuna syvälle päähän, sillä se tunnisti paikan, mikä vanhaan karttaan oli merkitty. Lisäksi Pahkalla oli vahva aavistus siitä, mikä siellä häntä odottaisi.
Yllättyisivät vielä kaikki.
Pahka on teillä tietymättömillä aarretta etsimässä. Tai no, Pahka itse kyllä tietää tarkalleen missä on, mutta muut tontut eivät sen sijainnista ole perillä. Odotellessaan malttamattomina Pahkan paluuta aarre mukanaan päättivät Tontut aloittaa valmistautumisen viikon päästä vietettäviin pikkujouluihin. Niinpä he kutsuivat paikalle Tikki-tontun, joka myös räätälitonttuna tunnetaan. Säppi on hirvien kanssa seikkaillessaan onnistunut repimään vaatteisiinsa reikiä, ja myös muilla tontuilla on talon touhuissa käynyt ihan samoin kamppeilleen. Säästäväisenä sakkina he ovat tottuneet korjauttamaan vaatteensa Tikin taitavissa käsissä. Tikki kun pistää Singerin laulamaan, niin siinä saavat reiät ja repeämät kyytiä ja tonttujen vaatteet ovat pian alkuperäistäkin paremmassa kuosissa!
Muistatteko vielä kahden vuoden takaa tonttujen kuoron? Jossa Naperoa vähän moitittiin siitä, ettei se aina osu ihan kohdilleen nuoteissa? Tai, että se saattoi jopa laulaa ihan väärää laulua.. No, siitäkös Napero sisuuntui ja päätti näyttää kaikille! Se on käyttänyt ison osan ajastaan harjoitteluun, jopa niin paljon, että talon askareet ovat jääneet muiden tonttujen harteille. Nyt Napero haluaakin esitellä, mitä on oppinut näiden parin vuoden aikana ja antaa samalla vähän esimakua siitä, mitä tulevissa tonttujen konserteissa on luvassa. Eiköhän Naperostakin vielä ihan hyvä kuorolaulaja kehity!
Tontut ovat odottaneet malttamattomina Pahkan paluuta jo kaksi päivää. Vanha yrittää toppuutella tonttuja: ”Ei edes Pahka kolua vaaran kiveliöitä yhdessä päivässä”. Mutta turhaan. Jopa Tiaisen päristely talon päädyssä saa kaikki tontut liimautumaan nenä ikkunaan kiinni, sillä niin paljon Pahkaa odotetaan. Talon koiran innokas haukku, joka ilmoittaa vieraiden tulosta, saa tontut suorastaan hyppimään pitkin seiniä.
Vanhaa hymyilyttää ja hän muistaa hyvin, kun oli itsekin nuori, sellainen 150-vuotias tonttu. Vanha kyllä tietää, mikä on se todellinen aarre: ne ovat elämän pienet asiat, kuten hymy ja kohteliaat sanat.
Mutta tonttujen ei auta kuin odotella Pahkan paluuta. Jospa jo huomenna?
12
“Kuulkaapa tontut, kun pakkanen paukkuu ja tuuli ulvoo, mutta onneksi minua pakkanen puri eikä Pisavaaran peikot. Taivaantulet sähköttivät ja eloketut kertoilivat: Teeripärin laidalla, sen oikeanpuoleisen kivipaaden alta löytyy avain. Ja tiiättekö, minä löysin sen.”
Pahka oli aavistanut oikein. Aarre oli avain Ukulin tilalla jo vuosikymmenet olleeseen lukittuun muinaistontun arkkuun.
Jännitys oli suorastaan käsin kosketeltava, kun tontut Pahkan johdolla siirtyivät hirsiseinän vieressä odottavan muinaistontun arkun luo. Pahka otti avaimen, työnsi sen lukkoon ja käänsi. Mutta mitään ei tapahtunut. Voi ei, onko lukko ruostunut umpeen ja muinaistontun aarre jää näkemättä? Pitääkö ottaa kirves käteen ja pirstoa hieno arkku palasiksi? Tontut alkoivat olla jo epätoivoisia. Pahka ei kuitenkaan antanut periksi ja aikansa avainta väänneltyään ja käänneltyään kuului vihdoin ’klik’ ja arkku oli auki ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin!
Tontut liikkuivat valoakin nopeammin ja kiipesivät katsomaan, minkälaisen aarteen arkku sisälleen kätkisi..
Siellähän se, ikivanha Pisavaaran sputnikki, jolla Vanhan Eno oli aikoinaan puuhaillut jouluglögiä. Kunnes eräällä keittokerralla kuului valtaisa pamaus, joka tärisytti tonttujen korvia aina Kätkävaarassa ja Leipeellä asti. Pamaus oli niin suuri, että se lennätti Enon sputnikin selässä ainakin kolme kertaa Pisavaaran ympäri. Ei tippunut Eno veneestä, vaan sputnikin selästä lähikuuseen ja niin oli Enon glögituotanto loppunut siihen päivään. Niinpä Tontut rupesivat valmistamaan Vanhan johdolla perinteistä sahtia, sillä eno ei halunnut enää koskeakaan mihinkään, mikä voisi pamahtaa. Yksi tonttujen vääräleuoista nimesi sahdin Pisavaaran Pamaukseksi, jona Vanhan valmistama sahti nykyisinkin tunnetaan.
Mutta missä on muinaistontun aarre, tuumiskeli Vanha. Sillä sputnikki päätyi “raittiusseura” Liljalaen lipittelijöille tonttumuseoon Pisavaaran ensimmäisenä avaruusrakettina. Onko oikea aarre nyt museossa?
Tontuilla taisi aarrejahti väistyä hetkeksi mielestä, sillä tänään Vanha sai tulokset perinteikkäästä Pisavaaran sahtikilpailusta. Ja mitäpäs muutakaan sieltä tuli, kuin voitto jälleen kerran! Kovien kilpakumppaneiden eli Liljalaen lipittäjien tuotos jäi kolmannelle sijalle, kun väliin kiilasi vielä Kätkävaaran Kumaus. Vanha lupasi tontuille maistiaisia sahdista jo tänään, sillä onhan nyt juhlan paikka, voitto oli jo 50. perättäinen! Tontut piirittivät Vanhan sahtiastian ja jokainen halusi vuorollaan ja yhtaikaa maistiaiset. Vanha komensi tontut jonoon ja muistutti että pikkujoulut ovat vasta huomenna.
Sitä ennen paikat oli saatava siistiksi ja tekemistä tontuilla olikin, sillä aarrejahti oli sekoittanut tonttujen päivärutiinin. Tiiperö kipaisi heti lintulaudalle tarkistamaan, oliko kaikki hyvin. Tallitonttu kiillotti vielä kerran hevosen jäähokit liukkaille keleille. Ja laivatonttu söi piparia..
16
Vanhan sahdin maine ja tieto tonttujen pikkujouluista on näköjään kiirinyt naapurikyliinkin, kun juhlimaan saapui tonttuja Leipeeltäkin. Räppäävä Rymy-tonttu ilostutti ikiomilla riimittelyillään pikkujouluväkeä. Ehkä jopa kyllästymiseen asti, sillä muut tontut eivät meinanneet saada karaokevuoroa ollenkaan.
Iso osa tontuista pidättäytyi nauttimasta sahtia – ainakaan liikaa. Toki kohteliaisuussyistä jokainen maisteli Vanhan voitokasta juomaa. On muistettava, että tonttujen pikkujouluilla on huomattavasti kovempi maine kuin mitä ne oikeasti ovatkaan, ja hyvä niin.
Pikkujoulut olivat hirvikuiskaaja Säpin mielestä parhaat vuosikymmeniin! Ei siksi, että Vanhan sahti olisi maistunut erikoisen hyvältä tai muiden talon tonttujen kanssa olisi ollut hauskempaa kuin aiemmin. Syynä oli Leipeeltä saapunut tonttujoukko räppäävän Rymyn johdolla. Tai no, tarkemmin sanottuna Rymyn mukana saapunut Pipsa-tonttu, joka vei Säpiltä suorastaan jalat alta. Vihdoinkin löytyi tonttutyttö, jonka mielestä maailman ihaninta oli päästä Säpin kanssa hirven kyytiin!
Malttaako Säppi enää ollenkaan osallistua jouluvalmisteluihin?
Tiiperö viettää talvisin mielellään paljon aikaa lintulaudalla sekä huolehtien lintujen ruokinnasta että myös kertoillen lintulaudan vieraille tarinoita ajasta, jolloin kaiken peitti ikimetsä. Metsä oli lähes päättymätön, sen männyt ja hongat olivat niin suuria, että ylsivät melkein pilviin saakka. Ja jokaisella suurella puulla, useassa kannonkolossa eleli tonttu. Erityisen tarkkaavaisesti Tiiperön tarinoita kuunteli tontun käsivarrella pienen pieni pöllö, joka huokaisi: “Onneksi meillä on Pisavaara”.
Tontut olivat ahkeroineet kovasti jouluvalmisteluiden parissa, mutta yhä vain niiden ajatukset askartelivat myös aarteen kimpussa. Missä se voisi olla ja kuka sen voisi nyt enää edes löytää? Palkitakseen ahkerat tontut ja saadakseen niiden ajatukset vähän muualle, päätti Pahka yllättää tonttujoukon ja viedä sen ajelulle.
Kylläpä olivat tontut innoissaan päästessään keskelle kaunista talvimaisemaa upean auton kyydissä. Auto on sen verran iäkäs, että siinä ei ole radiota, mutta eipä sitä kyllä tarvittukaan. Musiikista vastasi Napero, joka johti tonttuset useampaankin yhteislauluun rattoisan automatkan aikana. Säppiä tosin ei näkynyt mailla halmeilla, taisi olla omilla ajeluillaan Pipsa-tontun kanssa..
Joulun siivoukset, leipomiset ja ruokien valmistamiset ovat tontuilla oikein hyvässä vauhdissa. Mutta mitäs näiden tonttujen touhu oikein on? Tiedämme kyllä, että Tikki-tontun nimi on varsin osuva muutoinkin kuin vain räätälihommien puolesta, sen verran innokas kortin läiskijä se on. Suosikkipeli on tikkipokka, mutta tämä peli ei kyllä siltä vaikuta.
No, Vanha tiesi kertoa, että nyt on pelissä panoksena isot asiat: siivoushommien ikävimmät työt ovat jäljellä. Häviäjille on luvassa rantasaunan siivous, tuhkapesän tyhjennys ja kiehisten vuoleminen.
Ketkähän nämä hommat saavat hoitaakseen..
Keskellä kiireisimpien joulunaluspäivien, jouluvalmisteluiden ollessa osin vielä aika lailla kesken, löytyi uusi tuttavuutemme Pipsa-tonttu talon nurkasta ihan muissa puuhissa. Pipsa päätti ilahduttaa mielitiettyään Säppiä jouluisella lahjalla. Taitavana käsityöläisenä se neuloi Säpille kaulaliinan. Ja kuinkas ollakaan, löysi lähes samanväristä tontunpunaista lankaa kuin oma hiippalakkinsakin on.
Taitaa Säppi nyt yllättyä..
Sisarukset Nipero ja Napero tykkäävät kovasti leipomisesta ja tänään he saivat oikein tilauksen! Asiakkaan toiveena oli juustokakku sekä lohihyydykekakku ja vieläpä ketoruokavalioon sopivana. No, näppärät tontut pistivät töpinäksi ja pian olivat maittavat kakut valmiina toimitukseen!
Mitähän herkkuja tämä parivaljakko taikoo joulupöytään?
23
Kovin vähiin käyvät päivät tontuilla ennen h-hetkeä! Saimme kuvakoosteen tonttujen viime hetken puuhista.
Jaa, taitaa siellä olla kuvia muustakin 
On jouluaatto ja tontut ovat syöneet joulupuuronsa. Tällä kertaa olikin uunissa yön yli haudutettua ohrapuuroa, sillä tänä vuonna oli Vanhan vuoro esittää toiveita jouluruuista, ja Vanha rakastaa ohrapuuroa.
Kuuraiset koivut koristavat pellon sarkaojan reunaa ja porotokka kaivaa lumen alta syötävää, piirtäen jälkikuvioita rikkumattomaan lumeen. Joen vastarannalle on kokoontunut iso pyyparvi syömään lepän norkkoja. Myös lintulaudalla käy vilske. Keltasirkut, pikkuvarpuset, hömö-, sini- ja talitiaiset sekä närhet käyvät kukin vuorollaan syömässä Tiiperön tarjoamia ruokia. Laivatonttu laulaa uuninpankon kätköistä, vain piparinmurut ja kaunis laivatontun lauluääni paljastavat, että siellä asuu tonttu.
Päivä lipuu verkalleen kuin Louejoen vesi suvannossa, ja nuorista tontuista aika kuluu aivan liian hitaasti. Vanha hymähtelee ja katselee pieniä tonttuja. Mihinkään ei ole oikein kiire, rantasauna on lämpiämässä ja jo aamulla on tuotu pirttiin joulukuusi, jonka pienimmät tontut koristelivat kovalla tohinalla. Lanttulaatikko sekä karjalanpiirakat on paistettu, pirtissä tuoksuu suorastaan ihanalle.
Monia on askarruttanut Pisavaaran aarre, niin meitäkin. Ovatko Liljalaen tontut vieneet muinaistontun aarteen mennessään ja mikä se oikein on? Vanha katselee ulos, mutta ei puhu mitään. Odottaa jotain, joka ehkä toisi valaistusta Pisavaaran aarteeseen.
Vanhan odotus palkitaan, sillä Liljalaelta päin on ilmestynyt latu talon pihaan ja pieni tonttu tömistelee jo porstuassa. Selässään tontulla on reppu, jota se varjelee kuin aarretta. Pahkan silmät loistavat, sillä Pahka tietää mikä aarre on. Vanha tervehtii tulijaa hymyillen ja tarjoaa palan juustoa. “Eipä olla nähty vähään aikaan veliseni” tuumii Vanha ja halaa tonttua.
Kaikki talon pienet tontut kerääntyvät vieraan luo ja odottavat malttamattomina, mitä repun kätköistä löytyy. Tulija raottaa varovasti repun lievettä ja paljastaa sisällön: siemeniä. Paljon erilaisia siemeniä, joita Muinaistonttu on kerännyt vuosisatojen ajan!
”Mitä siemeniä ne oikein ovat?” kyselevät pienet tontut ihmeissään. Pahka kertoo, että pussi on täynnä hyvien tekojen siemeniä, sillä hyvät asiat lähtevät liikkeelle pienistä asioista. Niin kuin vaikkapa tontun hymystä, joka voi kantaa saajaansa läpi myrskyisimmänkin päivän. Tiiperö kysyi, että eikös kaikki tontutkin ole hyviä, että onko siellä pussissa myös tonttujen siemeniä?
Siinäpä kysymys, joka jäi meitäkin askarruttamaan..
Hyvää Joulua kaikille täältä Pisavaaran tonttujen parista! 😘
Aviovaimo ja äiti 😘
- Pisavaaran Joulukalenteri 2021 - 1.12.2021
- Pisavaaran Joulutarina vuodelta 2019 - 1.12.2021
- Ketoisa savuporo-kinkkuvoileipäkakku - 2.8.2021
