Kuinka mie tutustuin Lottaan

Mikäs tuo lintu on? kysyin Markulta, kun hän tutustumisemme alkuaikoina joulukuussa 2016 lähetti kuvan itsestään ja Lotasta. Seuraavaksi sainkin sitten pienen selostuksen kanahaukasta ja haukkametsästyksestä. Olihan se kyllä minulle ihan uutta asiaa, ei ollut aiemmin oikeastaan minkäänlaista kosketusta haukkametsästykseen. Mitä nyt ehkä elokuvissa olin nähnyt haukkoja metsästyshansikkaalla istumassa.

Varsinainen tutustumiseni Lottaan tapahtui paljon myöhemmin, kun Lotta seuraavana kesänä muutti Posiolta Rovaniemelle. Markku oli muuttanut jo aiemmin keväällä, mutta Lotta pääsi muuttamaan vasta sitten kun sille saatiin rakennettua lentohäkki omakotitaloni pihalle. Hiukan kyllä nauratti, että tavallisesti uusioperheeseen tulee puolison mukana joko lapsia, koiria, kissoja tai muita tavallisia lemmikkejä, mutta Markun mukana tuli kanahaukka!

Tavallisesti uusioperheessä puolison mukana tulee lapsia, koiria, kissoja tai muita tavallisia lemmikkejä. Markun mukana tuli kanahaukka 😉

Siitä alkoi pikkuhiljaa minun ja Lotan tutustuminen toisiimme. Aluksi se oli vain seurailua etäältä, kun Markku ruokki Lottaa tai muuten touhuili sen kanssa. Aika usein Lotta pääsi myös istuskelemaan Markun hanskalla tai matkaorrellaan olohuoneeseemme! Katselin Lottaa tässä vaiheessa vielä turvallisen etäisyyden päästä. Korkeintaan pudotin sille ruokaa häkin ruokintaluukusta.

Kävimme kolmestaan kävelemässä pitkin Korkalovaaran kuntopolkua, Lotta Markun käsivarrella. Aika hauskoja ilmeitä oli vastaantulevilla ihmisillä, kun he huomasivat Lotan! Osa jäi juttelemaan ja halusi tietää enemmänkin erikoisesta lenkkiseurastamme.

Lotta ensimmäistä kertaa hanskalleni

Ennen kuin saisin Lotan omalle hanskalleni, oli minun opeteltava sitomaan ”haukkametsästäjän” solmut naruun, jolla Lotta kiinnitetään hanskaan. Ja koska toinen käsi on hanskassa, on solmu pystyttävä tekemään yhdellä kädellä. Onneksi minulla oli hyvä opettaja!

Lokakuun loppupuolella vihdoin opettajani oli sitä mieltä, että olisin valmis ottamaan Lotan hanskalle. Kyllä muuten jännitti! Olimme kävelyllä kuntopolulla ja rauhallisella osuudella vaihdettiin Lotta minun hanskalleni. En tainnut pystyä edes itse sitomaan solmuja naruun, vaan Markun oli autettava 😉.

1,5 kilon painoinen lintu alkoi yllättävän nopeasti tuntua tooosi painavalta! Kokemattomuus ja jännitys sen tekivät. Myöhemmillä kerroilla jaksoin pitää Lottaa käsivarrellani aina vain pidemmän ja pidemmän pätkän.

Kävelyretkien lisäksi tutustumiseen kuului Lotan ruokkiminen hanskalta. Alussa Markku haki Lotan tarhasta, toi sisälle punnittavaksi, ja tämän jälkeen sille annettiin ruokaa eli tipuja tai kanankauloja. Joko niin, että se söi ruuan jommankumman hanskalta tai vaihtoehtoisesti matkaorreltaan olohuoneen lattialla.

Sulkasato oli ohi siltä vuodelta ja oli siis aika saada Lotta metsästyspainoon. Sen vuoksi oli ensin päivittäinen punnitus ja vasta sen jälkeen ruoka. Haukan paino pitää saada putoamaan hallitusti ja ruuan määrä on suhteutettava painoon, vallitsevaan säätilaan sekä haukan käytökseen. Liian nopea painonpudotus voi saada linnulle ”nälkäkiukun” ja aggressiivinen kanahaukka on aika hurja otus!

Pikkuhiljaa itseluottamukseni Lotan käsittelyssä kasvoi ja oli aika seuraavalle askeleelle: minun pitäisi saada itse Lotta hanskalle tarhasta! Menimme yhdessä sisälle tarhaan ja minun hanskalleni laitettiin pala ruokaa. Asetuin Lotan orren etupuolelle ja nostin hanskakäden etuviistoon, jotta Lotta näkisi tarjolla olevan ruuan ja toivottavasti lentäisi hanskalle.

Ja eipä aikaakaan, kun Lotta otti ja lensi hanskalle! Istahti siihen ja sain otettua jalkahihnoista kiinni ja laitettua ne sormien väliin lähestulkoon oikeaoppisesti. Samanaikaisesti silmänurkasta näin Markun ilmeen. Voi pojat, se oli hetken verran suorastaan kateudesta vihreä. Jälkikäteen Markku selitti, että ei voinut uskoa, että Lotta tuli niin nopeasti minun hanskalleni, kun hän itse oli saanut moista odottaa pari vuotta. 😊

Sain sidottua solmut itse ja niinpä pääsin viemään Lotan sisälle punnitukseen ja syömään. Oli kyllä aika ylpeä olo! Muutamina päivinä toistettiin tätä Markun läsnä ollessa ja pian jo sainkin luvan hakea yksin ollessani Lotan päivän punnitukselle ja ruokinnalle. Markku oli arkipäivät töissä muualla ja niinpä oli minun vastuullani punnita Lotta joka päivä ja ruokkia se. Ennen Lotan hakemista sisälle piti kuitenkin muistaa jemmata kaksi kissamme turvaan johonkin. Ei niin, että Lotta juurikaan kissoista piittaisi, mutta utelias pieni kissa voisi olla vähän tyhmänrohkea, ja haukan kynnet ovat vähän turhan terävät ja vaaralliset päästettäväksi kiinni kissaan..