Pientä pintaremonttia

Oletko koskaan kokenut sitä tunnetta, kun ensihetkestä lähtien tiedät, että juuri tämä on se sinun tuleva kotisi? Mie olen kokenut itse asiassa parikin kertaa. Jälkimmäinen oli joulukuun alussa 2018, kun kävimme katsomassa taloa, jonka myyntivideota ja kuvia olimme jo pitkään ihastelleet. Matkalla kohteeseen, lumisateen keskellä, meidän  automme edestä lensi lapinpöllö. Tämä on hyvä enne, ajattelimme molemmat!

Saavuimme talon pihaan. Omistajat olivat ihanasti valaisseet jouluvaloin ja kynttilöin talon sekä pihamaalla olevan paviljongin. Jo eteiseen astuessani tunsin, että tämä se taitaa olla. Meidän tuleva kotimme! Kiersimme talon useaan kertaan, kävimme lumen keskellä tutustumassa myös joen rannassa olevaan rantasaunaankin. Istuskelimme tunnelmallisessa tupakeittiössä, keskustelimme kiinteistövälittäjän kanssa ja ihastelimme taloa.

Kotimatkalla päätimme, että jätämme tarjouksen jo samana iltana, niin vahva tunne talosta meille tuli.  Parin päivän kuluttua pääsimme myyjien kanssa kauppahinnasta sopimukseen. Meille tuli kiire järjestellä laina-asiat kuntoon ja laittaa silloinen talomme myyntiin. Asiat järjestyivät yllättävän nopeasti ja jo ennen joulua allekirjoitimme kauppakirjat. Muuttamaan pääsisimme helmikuun alussa, mahtavaa!

Aluksi suunnittelimme tekevämme taloon pientä pintaremonttia mm. tapettien vaihtamisen muodossa jopa ennen muuttoa. Mutta kuten arvata saattaa, emmehän me malttaneet. Sen sijaan jo samana päivänä, kun saimme talon avaimet, alkoi muuttourakka. Tuohon helmikuun ensimmäiseen viikonloppuun sattui tietenkin aivan mahtavat pakkaset. Narskuvassa ja huurteisessa pakkaskelissä ajoimme edestakaisin vanhan ja uuden kodin väliä. Matkaa oli yhteen suuntaan 50 km ja muutama reissu piti ajella, vaikka olimme vuokranneet ison pakettiauton ja koppiperäkärryn muuttopäiviksi. Onneksi ihanat ystävämme ja minun vanhempani olivat muuttoapuna ja pääsimme nukkumaan uuteen kotiin jo ensimmäisen muuttopäivän iltana 😍

Remontti alkaa

Niinhän se ensimmäinen vuosi talossa hurahti ja tapetit olivat edelleen vaihtamatta. Toisaalta hyvä niin, sillä tuon vuoden aikana vaihdoimme makuuhuoneesta toiseen, ja siitä se ajatus sitten oikeastaan lähtikin. Kyseinen huone oli aiemmin ollut lasten käytössä ja tapetit sen mukaiset. Niinpä tuo huone oli ensimmäinen, jonka uudistimme meidän näköiseksemme.

Olin luvannut irrottaa vanhat tapetit valmiiksi ennen viikonloppua, jolloin tapetointi piti aloittaa. Yllättäen Markun työreissu kuitenkin lyheni ja minulle tulikin kiire. Tapettien poisto sujui onneksi yllättävän nopeasti: vähän kostutusta ja isoina riekaleina sai kiskoa tapetit irti. Huh!

Sängyn päätyseinälle laitoimme ihanaa Vallilan Burlesque -tapettia, jolla olimme jo edellisen kodin makuuhuoneen seinän kaunistaneet. Sitä oli jäänyt tuolloin sen verran, että riitti juuri ja juuri tähän pieneen huoneeseen korosteseinäksi. No, mitäs sitten muille seinille? Valituksi tullut tapetti suorastaan huusi minulle rautakaupan mallirivistössä: ”Huhuu, täällä mie olen! Mie olen täydellinen tapetti teille!” Ja niinhän se olikin. Makuuhuoneemme lisäksi tuo sama tapetti päätyi myös olohuoneen seinälle. Makuuhuoneessa ollut vaatekaappi siirrettiin toiseen huoneeseen ja tilalle löysimme kirppikseltä ihanan vanhan lipaston. Tapettien lisäksi uuden pinnan sai myös katto. Vuosien saatossa vähän kellastunut puu peitettiin valkoisella maalilla ja huoneen ilme kirkastui kummasti.

Tapetointiin löysimme hyvän yhteistyömallin, Markku levitti liisterin seinään ja laittoi tapetin paikoilleen sekä viimeisteli leikkaamiset ym. Minun kontolleni jäi erittäin tärkeä tehtävä eli tapetin kuvioiden kohdistaminen. Markku yritti tätä aluksi yksin. Ja tuota noin.. Pieleenhän se vähän meni. Onneksi tuo virhe tuli sellaiseen paikkaan, ettei sitä kovin helposti huomaa. Tästä viisastuneena pysyttelin mukana koko ajan ja huolehdin kuviot kohdilleen 😉

Makkarimme jälkeen jatkoimme pintaremonttiurakkaa wc:n katon maalauksella ja seinien yläosan tapetin vaihtamisella. Vanha tapetti oli siniruutuista enkä mie tykkää yhtään sinisestä.  Tilalle tuli yksinkertaisen kaunista, valkoista tapettia harmailla tunturikoivukuvioilla.

Tupakeittiö saa uuden ilmeen

Seuraavana oli vuorossa tupakeittiömme, jossa katto on korkeimmillaan lähes neljässä metrissä. Jätin suosiolla katon maalaamisen Markulle. Sen verran tuo korkeanpaikankammo on vuosien mittaan lisääntynyt, että ei olisi pysynyt maalipensseli kädessä noin ylhäällä. Ensimmäinen maalikerros oli tehtävä pensselillä ihan katon rajassa, koska paneelikaton raot eivät olisi alhaalta käsin saaneet riittäväsi väriä peittääkseen kellastuneen puun. Toinen kerta sentään onnistui lattiatasosta telalla pitkän varren avulla.

Sainpa mie remonttipuuhissa telottua pikkuvarpaanikin rakennustelineisiin. Murtuma siihen varmaankin tuli, mutta eihän sitä edes lääkäriin voinut lähteä pääsiäisenä näyttämään. Ja eipä sille kai mitään ois tehtykään. Ei muuta kuin vähän teippiä kehiin ja hommat jatkuivat. Tosin välillä sain pitää lepopäivän remonttihommista, kun Markku oli töissä. Sain lepuuttaa varvasta ja käytin aikani käsitöitä tehden.

Hirsipaneeliseinät olohuoneeseen

Alunperin haaveilimme hirsitalosta jonnekin maaseudulle, mielellään vesistön läheisyyteen. Kun sitten löysimme tämän ihanan jokirantapaikan, jossa oli valmiina upea talokin, jäi hirsitalo vain haaveeksi. Sen verran kuitenkin erityisesti Markulla hirsitalohaave oli jäänyt kummittelemaan mielessä, että jotain hirrestä pitäisi taloon saada. Niinpä pienen tutkiskelun jälkeen löytyi Aureskosken upea piilutettu hirsipaneeli. Ja eiku tuumasta toimeen! Hirsipaneelia päätyi lopulta kahdelle vastapäiselle seinälle. Valmiit paneelivärit eivät meitä miellyttäneet ja onneksi sai tilattua paneelin myös käsittelemättömänä. Hirsivahan väriksi valitsimme punertavan ruskean. Ja värivalintaan olemme kyllä olleet tosi tyytyväisiä. Reilun vuodenkin jälkeen harva se päivä tulee ihasteltua ihan ääneen komeita hirsiseiniä!

Pari huonekaluakin piti käsitellä tuolla samaisella hirsivahalla, kun ne alkoivat näyttää omituisen värisiltä tuota hirsiseinää vasten! Siitä se ajatus sitten lähti. Vanha viilupintainen Singerin pöytäkin sai uuden ilmeen tuolla vahalla 😉 

Keittiön lieden yläpuolella olevan tuulettimen kuvun pyökki alkoi näyttää aika vanhahtavalta uuden valkoisen katon myötä. Niinpä päätin kokeilla, miten kattomaali pysyisi noissa puuosissa. Ja pysyihän se! ”Anna vaimolle maalia ja pensseli”, tuumi Markku, kun samaan syssyyn vetaisin valkoiseksi myös keittiön kaappien rungot! Kummasti kirkastui ilme, vai mitä?

Keltaraitaiset tapetit olohuoneessa, keittiössä ja eteiskäytävällä saivat väistyä uuden tapetin tieltä ja keltaiset kattolistat piilotettiin valkean värin alle. Eteiskäytävälle löytyi samantyylinen tapetti kuin olohuone-makkaritapetti. Vanhat valaisimet poistettiin seiniltä ja tilalle laitettiin kynttilälampetteja. Niitä onkin metsästetty pitkin nettikirppiksiä ja -kauppoja. Kuistin ilme uudistui maalaamalla puolipaneeli ja katto valkoiseksi, tapetti sai ainakin toistaiseksi jäädä paikoilleen. 

Pikkuhiljaa talosta on saatu enemmän meidän näköistämme ja huonekaluihimme sekä muuhun sisustukseen sopivampaa. Enää on pari huonetta vailla uudistettua ilmettä alakerrassa. Yläkerta eli poikien valtakunta saa toistaiseksi olla sellaisenaan.

Seuraavaksihan sitä sitten oli siirryttävä talon ulkopuolen kimppuun, mutta se on jo kokonaan oma tarinansa..